Viimeiset 24 tuntia ovat olleet varsin talviurheilupainoitteisia. Eilen kävimme vanhemman lapsen kanssa luistelemassa Rautatientorin jääpuistossa. Luistelu oli hauskaa, ja on hieno huomata miten nopeasti neljävuotiaan taidot kehittyvät; jouluna saadut luistimet ovat olleet tänä talvena kovassa käytössä.
Luistelun jälkeen maistuikin ruoka. Viime aikojen Nepal-hehkutuksesta huolimatta, tai ehkä juuri sen vuoksi, emme menneet Mount Everestiin vaikka se olisikin ollut aivan torin kulmalla (ja auki sunnuntaisin) vaan valintamme oli Ateneumin kujan Morrison's. Tohdin väittää että ko. mestassa on pääkaupunkiseudun parhaat hampurilaiset: olen mielelläni väärässä, sillä eivät Morrison's:n hampparitkaan mitään mestariteoksia ole, mutta parempiakaan en ole toistaiseksi löytynyt. Lastenannos oli aivan yhtä iso kuin aikuisten annoskin, mitä nyt pihvi ehkä hieman pienempi, ja nelivuotias ravintolakriitikkomme ahtoi annoksen käytännössä kokonaan vatsaansa. Syöntiä katsellessa tunsin ylpeyttä ja kauhua.
Tänään talviurheilupäivät jatkuivat hiihdon merkeissä Silkkiniityllä. Joulupukin vuosi sitten tuomat sukset olivat ensimmäistä kertaa käytössä ihan oikealla koneen tekemällä ladulla, ja isän suureksi ihmetykseksi hiihto sujui kuin vanhalta tekijältä. Juniorin ensimmäisen oikean hiihtolenkin pituus oli reilusti yli kilometri, aina Grilli Torolta Tapiolan Lukiolle saakka. Seuraavaksi olisi varmaan syytä keskustella eposta, steroideista ja Keskustapuolueen jäsenkirjasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti