Tänään oli jo toinen tiistai jolloin vein esikoisen päiväkotiin (käy siellä vain kolme päivää viikossa) ja jäin kuopuksen kanssa kotiin kahdestaan. Viikko sitten kävimme lähes ihailemassa flaamilaisia mestareita - jotka jäivät sitten näkemättä, aivan kuten arvelinkin - ja syömässä sushia; tänään piti keksiä jotain vastaavaa. Aamulla viimeistelin keskeneräisen kirjan, joten keskustaan ei tullut lähdettyä. Tiistain ravintolalounaasta on kuitenkin sen verran houkuttelevaa tehdä säännöllisesti toistuva tapahtuma, että päätin yhdistää huvin ja hyödyn ja kävellä kärryjen kanssa 4,5 kilometrin matkan Tapiolaan, tarkemmin ottaen ravintola Kilim:iin.
Olen pitänyt paikasta jo pitkään, eikä tänäänkään tarvinnut pettyä; vaikka oli lounasaika, järjestyi pöytä lapsen kanssa sähläävälle isälle alta aikayksikön. Myös ruoka oli jälleen kerran erinomaista. Kilimin lounasbuffetissa on tolkuttoman hyvä turkkilainen alkupalapöytä, oikeastaan niin hyvä, ettei pääruokana aina olevaan kebabiin tarvitse koskea ellei aivan erityisesti halua. Ei kebabissa mitään vikaa ole, ainakin tänään halusin erityisesti koskea myös siihen. Lounasaikaan koko setin alkukeittoineen ja jälkiruokakahveineen saa vähän yli yhdeksällä eurolla, viikonloppuisin ja iltaisin samasta satsista saa maksaa tuplasti, eikä se silloinkaan tunnu mitenkään kalliilta laatuun nähden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti