Loppu.

Viime viikon loppu meni tavallisesta poikkeavalla ohjelmalla. Itse pääsin keskiviikkoiltana käväisemään terassilla kavereiden kanssa, mutta heti torstaiaamuna edellisen illan karstat poistettiin koneesta kahden tunnin maastopyörälenkillä. Lopun päivästä vietimme suurimmaksi osaksi kotosalla perheen kesken, sillä kyseessä oli merkittävä kirkollinen juhlapyhä, helatorstai - tai pitkän viikonlopun aloittava ylimääräinen vapaapäivä, ihan miten vaan.

Perjantai oli odotettu, jännitetty ja hieman pelättykin päivä; lapset vietiin mummolaan viikonlopuksi, kun taas minä ja vaimo suuntasimme lentokentälle ja sieltä viikonloppuloman viettoon Hollantiin. Kyseessä oli muistikuviemme mukaan ensimmäinen reissu jonka teimme kahdestaan ulkomaille toisen lapsen syntymän jälkeen, mutta voi olla että edellinen reissu ajoittuu aikaan ennen ensimmäisen, nyt jo neljä ja puolivuotiaan lapsen syntymää. Harvinaista herkkua joka tapauksessa.

Ensimmäisen yön vietimme Amsterdamissa, ääritrendikkäässä citizenM -hotellissa. Sinänsä ihan hieno hotelli ja varsin hyvällä paikalla, mutta jotkut asiat hotellissa olivat äärimmäisen ärsyttäviä, lähtien 'citizenM says:' -sloganista johon ei voinut olla törmäämättä joka käänteessä. Sänky vei noin puolet kahden hengen huoneesta ja lopun tilan vei kaksi lasista sylinteriä, joista toinen paljastui tarkemmissa tutkimuksissa suihkuksi ja toinen vessaksi. Suihkulieriön seinä oli läpinäkyvä, mutta vessan seinä sentään savulasinen; vessa-asiointia ei tarvinnut näin ollen jakaa visuaalisesti huonetoverin kanssa, mutta en silti suosittele huoneen jakamista työkaverin kanssa kongressimatkalla, enkä välttämättä koko konseptia häämatkaansa viettäville. Lieriöiden valaistuksen väriä sai vaihdettua kaukosäätimellä, mikä hauskana - ei ärsyttävänä yksityiskohtana - mainittakoon.

Kävimme syömässä illallista - ja samalla juhlistamassa hääpäiväämme - mahtavassa marokkolaisessa ravintolassa nimeltään Mamouche. Tätä ravintolaa suosittelen kaikille Amsterdamissa kävijöille: mahtava ruoka, hieno ilmapiiri ja muutenkin loistava ravintolakokemus. Pieni miinus palvelun ajoittaisesta hitaudesta, mutta senkin antoi anteeksi sillä henkilökunnan käytös ja palvelualttius oli muuten niin hyvää.

Lauantaina oli vuorossa ystävien häät Utrechtissa. Hollanti näppärä maa, sillä siellä kaikki on lähellä: 300 metrin kävely hotellilta juna-asemalle, 25 minuuttia junassa ja näin olimme siirtyneet kaupungista toiseen. Utrecht on hieno kaupunki, johon meille jäi onneksi muutama tunti aikaa tutustua ennen hääseremonioiden alkamista. Häät olivat mahtava kokemus: morsian oli suomalainen ja sulhanen uusiseelantilainen. Myös häävieraat olivat mielenkiintoista porukkaa: juttelin saman illan aikana suomalaisen opistoupseerin, intialaisen lääkärin ja perulaisen liiketoimintakonsultin kanssa. Hollanti on monikulttuurinen maa ja menestynyt vuosisatoja juuri siksi, että sinne on osattu ottaa ahkeraa ja lahjakasta porukkaa etnisestä taustasta riippumatta töihin ja asumaan.

Tänään matka vei takaisin kotiin. Nyt kun lapset nukkuvat, paita on silitetty ja matkalaukku purettu, on aika tehdä pieni yhteenveto tänään päättyvästä hoitovapaasta. Olen ollut hoitovapaalla tammikuun alusta alkaen, eli noin 22 viikkoa. Tuona aikana olen kokenut erittäin lumisen talven vaihtuminen vehreäksi alkukesäksi; nuorempi lapsi on muuttunut ryömivästä vauvasta käveleväksi neiti-ihmiseksi, joka puhuu jo ymmärrettäviä sanoja, joskus jopa useamman peräkkäin; vanhemmassa lapsessa muuttuminen on vähän vaikeampi havaita, mutta silti muutosta itsenäisempään ja varttuneempaan suuntaan on tapahtunut rutkasti; itse olen mitä luultavimmin muuttunut myös, mutta itsessä tapahtuneita muutoksia ole niin helppo huomata.

Ennen hoitovapaan aloittamista mielessäni oli kunnianhimoinen lista asioista joita haluaisin vapaan aikana tehdä ja saavuttaa. Alla muutamia huomioita, sattumanvaraisessa järjestyksessä:

• Suunnittelin lukevani hoitovapaan aikana paljon kirjoja. Tämä tavoite on täyttynyt, sillä olen lukenut ainakin tuplasti sen määrän kirjoja kuin mitä samanpituisessa ajassa ennen hoitovapaata. Aktiivinen lukuharrastus ruokkii mielikuvitusta ja tekee ihmisestä kaikin puolin fiksumman, joten toivon tämän harrastuksen jatkuvan myös tulevaisuudessa. Automaattisesti se ei tapahdu, vaan kirjaan on tartuttava tietoisesti aina kun siihen on vähänkin aikaa. Vähemmän nettiä, televisiota ja muuta aivopurkkaa vapaa-ajalla, enemmän kirjoja!
• Olen nähnyt lähietäisyydeltä lasteni kasvavan ja kehittyvän ja onnistunut luomaan heihin - uskoakseni - läheisemmän suhteen kuin mihin olisin kyennyt ilman hoitovapaata. Olen toivoakseni onnistunut olemaan läsnä heidän elämässään, eikä sitä voi rahalla tai millään muulla korvata. Lasten elämässä mukana oleminen tullee olemaan vaikeampaa nyt kun työt taas alkavat, mutta yritettävä on. Kännykkä kiinni kotiin tullessa, työasiat jaksavat odottaa lasten nukkumaanmenoon asti.
• Olen onnistunut tulemaan toimeen vähemmällä (materiaalisella ja rahallisella) kulutuksella ja löytänyt julkiset palvelut uudestaan. Taloudenpitoni on tarkentunut. Kaikki tämä on äärimmäisen hyödyllistä ja opettavaa. Tiedostan olevani koulutukseni, ammattini ja tulojeni suhteen etuoikeutetusssa asemassa, mikä on hyvä pitää mielessä kun muodostaa mielipiteitään siitä miten asioita tässä maassa pitäisi hoitaa.
• Olen saanut takaisin kykyni innostua asiosta. Hoitovapaan aikana olen innostunut ainakin:
• Arkisesta ruoanlaitosta (jatkuu, tosin vähemmissä määrin kuin hoitovapaan alussa)
• Vihreästä teestä (hiipumassa, teenjuonti käytännössä jäänyt viimeaikoina)
• Kirpputorikaupasta (on-hold, terassilla on valtava läjä kirpparille menossa olevia vaatteita)
• Pyöräilystä (jatkuu, kilsoja kertynyt tällä kaudella nelisen sataa tähän mennessä)
• Maastopyöräilystä (jatkuu, uusi pyörä tosin vasta 2,5 viikkoa vanha)
• Sosiaalipolitiikasta (jatkuu, seuraavaksi lukulistalla Heikki Hiilamon 'Uusi hyvinvointiyhteiskunta')
• Olutpanimon perustamisesta ja oluen tekemisestä (jatkuu, vahvasti ja täyteläisesti)
• Espressosta (jatkuu, matka Italiaan herätti vanhan rakkauden henkiin)
• Laskettelemisesta (on-hold, ensi talvi näyttää mihin suuntaan mennään)
• Viimeisimpänä, mutta ei vähäisempänä on kirjoittaminen. Olen innostunut kirjoittamisesta, eikä pienin syy siihen ole tämä blogi. Pidän kirjoittamisesta ja se tuntuu sujuvan, kielioppivirheineen kaikkineen, varsin vaivattomasti. Blogi on ollut mahtava foorumi jäsennellä omia ajatuksiaan ja kirjata niitä ylös. Näyttää siltä että ihan yksin en ole täällä huudellut, sillä lukijoita on kuitenkin ollut keskimäärin yli 800 kuukaudessa. Luova prosessi - oli se sitten kirjoittamista, säveltämistä tai mitä tahansa - kiehtoo valtavasti. Toivottavasti saan pidettyä liekkiä elossa arjen keskellä, työn ja perheen puristuksessa, sillä olisi mielenkiintoita katsoa mitä voi saada aikaan kun inspiraatio iskee.

Tämä blogi päättyy tähän, tai jää ainakin tauolle ennalta määräämättömän pitkäksi ajaksi. Saattaa olla että innostun jatkamaan ajatusteni kirjaamista ylös, mutta se tapahtunee tästä lähtien jonkin toisen otsakkeen alla. Kiitos sinulle joka jaksoit näitä mietteitä lukea ja hyvää kesää. Thunder.