Vatsavaivoja ja Wapun odotusta

Tämän viikon aikana on tullut jälleen vierailtua Pikkujätissä, sillä nuorimmalla oli jo kolmas vatsatauti kuuden viikon sisällä. Salmonellatesti kehiin, laktoosi pois ruokavaliosta ja näillä ohjeilla eteenpäin. Saa nähdä päästäänkö vielä kunnon allergiatestirumbaan ennen kuin syy selviää. Oma arvaukseni on, että hiekkalaatikon hiekka ei ole täysin steriiliä ja sitä syömällä voi yksi tai kaksi bakteeria elimistöön joutua. Lapsi rupeaa saamaan vatsavaivojen lisäksi perussuomalaisia piirteitä: itku alkaa joka kerta kun tyttö tapaa mustaihoisen lastenlääkärin - toivottavasti ehdollistuminen ei laajene kaikkiin erivärisiin ihmisiin, siinä voisi olla vanhemmilla selittämistä päiväkodissa.

Eilen oli tarkoituksemme käydä ostamassa vanhemmalle tyttärelle polkupyörä Sellon Intersportista, mutta aikomukseksi jäi: liikkeessä oli kymmeniä polkupyöriä, mutta myyjää ei paikalle tullut vaikka odottelimme lähes kymmenen minuuttia lastenpyöriä tutkaillen - parasta oli, että muutaman metrin päässä itse asiassa oli nuori miesmyyjä järjestelemässä tavaroita hyllyyn, mutta hän teki parhaansa pysyäkseen huomaamattomana ja pois näkyvistä. Hienoa palvelua: olisin ostanut pyörän siltä seisomalta, mutta nyt en kyllä tuohon liikkeeseen  rahojani kanna. Tänään uusi yritys jossain toisessa liikkeessä.

Wapun odotus tuntuu jo ilmassa: eilen jäi vielä Äpy ostamatta, sillä kohdatessani myyjän Tapiolassa ei taskussani ollut yhtään käteistä ja sylissä oli nälkäänsä itkevä lapsi. Seuraavan kerran kun asiansa osaava myyjä sattuu kohdalle niin ostan lehden, tee sinä samoin. Aika flegmaattisen näköistä porukkaa oli osa myyjistä; ei sitä lehteä seisoskelemalla myydä vaan ottamalla aktiivisesti kontaktia ihmisiin ja tyrkyttämällä, mieluiten sujuvan supliikin saattelemana.

Esikoinen sai eilen tädiltään vappupallon ja toivoa sopii ettei se mene rikki ennen viikonloppua, sillä silloin tulisi kyllä itku. Ilmapalloa oli kärtetty jo viikkoja ja nyt kun se vihdoin saatiin ei lapsen riemulla ole rajoja.

Viimeistelin eilen Kari Enqvistin erinomaisen kirjan "Olemisen porteilla" ja voin suositella sitä vilpittömästi kaikille joita kvanttifysiikka ja ihmisen tietoisuus - ja niiden yhteys - kiinnostaa. Jälleen yksi kirja joka antaa ajattelemisen aihetta pitkäksi aikaa ja on samalla erittäin sivistävä ja mielenkiintoinen lukukokemus.

Jim Björnin jalanjäljillä

Ensimmäinen pääsiäispäivä kului vanhempien luona pääsiäistä viettäen, lammasta purren. Palasimme takaisin kotiin pääsiäissunnuntain iltana. Junassa saimme täsmälleen samat paikat kuin menomatkallakin, eli leikkivaunussa oltiin jälleen ja vahvasti. Niin hieno keksintö kuin leikkivaunu onkin, alkoi loppumatkasta itse kullakin pinna kiristyä: lapsilla väsymyksestä ja aikuisilla - tai ainakin itselläni - kaksi ja puoli tuntia jatkuneesta loppumattomasta älämölöstä. Kotiin pääseminen oli riemastuttava tapahtuma, eikä vähiten siksi että kämppä oli torstaisen siivouksen jäljilta tiptop-kunnossa. Kun lapset vielä sai nukkumaan alkoi tuntua viimein siltä, että pääsiäisloma voisi alkaa. Lomaa vietin noin tunnin ennen nukkumaanmenoa, seuranani Kari Enqvistin kirja "Olemisen porteilla" sekä pullollinen Ruosniemen Panimon RPA:ta - sitä samaa jota olimme keskiviikkoina pulloihin tunkemassa.

Tänään, toisena pääsiäispäivänä, oli strömsöilyn vuoro. Suunnitelmissani oli viimeistellä jo viime vuoden puolella aloittamani istutuslaatikkoprojekti: laudat ostimme viime kesänä hieman juhannuksen jälkeen ja viime elokuussa sain aikaiseksi käsitellä ne puunsuojalla - kasvukausi oli kuitenkin jo lähes ohi, joten homma jätettiin hautumaan. Tänään oli viimein inspiraatio, motivaatio ja muut syväjohtamisen perusteet kunnossa, joten päätin viimeistellä työn. Lähtökohtana oli työpöydän paperipinosta löytämäni alkuperäinen luonnostelma siitä miltä homman tulisi näyttää:

Muutama tunti mittausta, sahausta (pistosahalla, käsisahaan en enää koske ellei ole ihan pakko), porausta ja ruuvausta ja lopputulos näytti jotakuinkin tältä:

Ei kenties aivan Jimin veroista työtä, mutta olen varsin ylpeä lopputuloksesta. Yhtään naulaa ei koko komeuteen käytetty, eikä myöskään vatupassia: tosimies käyttää torksiruuveja ja suorakulmaa. Täytteeksi tarvittavan mullan määrä oli pieni yllätys, vaikka kyllähän se olisi pitänyt pystyä päättelemään... Ihan muutamalla säkillä ei selvitä, sillä laatikoiden yhteenlaskettu tilavuus lähentelee 850 litraa. Täytynee tilata kuutio puutarhamultaa kotiinkuljetettuna ja vieläpä suoraan takapihalle - mullan kuljetus kottikärryillä koko talon läpi ei ole harrastus johon haluan arki-iltojani käyttää.

Kiirastorstai ja pitkäperjantai

Kahden lapsen kanssa kotona ollessa aika kuluu lähinnä arjen pyörittämiseen, eikä kevätviikonloppuja huvita kuluttaa suursiivouksen tekemiseen; kaikki kuuraukseen käytetty aika on poissa perheen yhdessäolosta mukavampien asioiden parissa. Kun vielä onneksemme elämme työnjaoltaan eriytyneessa yhteiskunnassa, päätin käyttää tilaisuutta ja kotitalousvähennystä hyväkseni ja tilata siivousfirmasta siivojat tekemään kevätsiivouksen kotonamme. Firma josta siivouksen tilasin on nimeltään Siivous Sebastian ja heitä on pakko kehua: homma oli ohi kolmessa tunnissa (vietimme kaupungilla evakossa tämän ajan) ja jälki erinomaista. Kotiin palattaessa tiskialtaat kiilsivät ja jopa mikroaaltouuni oli kuurattu sisältä ja ulkoa. Nyt vain odotellaan laskua, jonka tulisi olla jotain vähän yli 200 euroa; tästä kun vähentää kotitalousvähennyksen sallimat 60% jää itselle maksettavaksi tuleva osuus varsin kohtuulliseksi. Ainoa mikä em. firmassa vähän arveluttaa on heidän sloganinsa "Aidosti suomalainen - 100% kotimainen", sillä nykyisessä Perus-Suomessa kaikki vähänkin tuohon suuntaan viittaava aiheuttaa ainakin itselleni vilunväristyksiä. Täytynee ottaa selvää mistä on kyse.

Tänään perjantaina matkasimme jälleen junalla, määränpäänä jo toistamiseen tämän kevään aikana Lappeenranta. Junamatka sujui hyvin ja juna kulki minuutilleen aikataulussa; lasten kanssa oli helppo matkustaa leikkivaunussa ja aika kului kuin siivillä. Suosittelen muuten perhelipun ostamista junaan aina lasten kanssa matkustaessa: vaikka alle 6-vuotiaille ei tarvitse muutenkaan ostaa lippua, saa perhelipulla varattua istumapaikat jokaiselle perheenjäsenelle, mikä osoittautui tällä kertaa erinomaiseksi asiaksi loppuunmyydyssä junassa.

Pullotusta pyöräilyhousuissa

Vaalit tulivat ja menivät; niistä on kirjoitettu jo niin paljon ettei itse jaksa kauheasti elämöidä. Vaalitulos oli itselleni valtava pettymys ja olen ihan vilpittömästi huolissani siitä mihin tämä maa on menossa. Puolue jonka agendalla on päällimmäisenä sulkeutuminen maailmalta, arvokonservatiivisuus ja suoranainen vihamielisyys ympäristöasoita kohtaan on niin kaukana omasta ajatusmaailmastani, ettei oma käsityskykyni riitä ymmärtämään miksi kukaan sivistynyt ja edes jonkin verran kouluja käynyt ihminen haluaisi persuja äänestää. Opetuksena vaaleista se, että sillä todellakin on väliä äänestääkö ja ketä äänestää.

Sitten miellyttävimpiin asioihin. Mikäli postauksen otsikko herättää uteliaisuutta, mutta ei välitöntä ahaa-reaktiota, voi sen taustoihin tutustua täällä (ja samalla paikata ammottavan aukon yleissivistyksessään). Tänä iltana siis vuorossa maaliskuun alussa tehdyn oluterän pullotus ja mahdollisesti sivistynyt maistelu. Saas nähdä miltä maistuu, ainakin muutama viikko sitten nauttimamme esimaistiaiset lupaavat hyvää.

Alkuviikon toimista vielä sen verran historiankirjoja varten, että hiekkalaatikolla on tullut vietettyä aikaa varsin reippaanlaisesti. Sekä leikkipuiston että oman taloyhtiömme leikkipaikat ovat vihdoin vapautuneet lumesta ja lasten kanssa ulkoilu on helpottunut huomattavasti; molemmat lapset leikkivät mukavasti keskenään hiekkalaatikolla, eikä isää tarvita oikeastaan muuhun kuin antamaan alkuvauhdit keinussa.

Meille on huomenna torstaina tulossa siivooja tekemään suursiivouksen, joten eilinen ja tämä päivä on kulunut näppärästi kämppää siivotessa siivoojaa varten. Lastenhuoneen sekasotku saatiin taltutettua eilen, samoin työhuoneen tyhjennys; nyt ovat kellariin kuuluvat tavarat jälleen kellarissa ja talvivaatteet sekä kirpparille menevät kamat löytäneet väliaikaisen säilytyspaikkansa. Tällainen siivous olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten, mutta pakko on paras motivaattori, parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja kliseeseen on hyvä lopettaa. 

Grilli- ja vaalikauden avaus

Torstai kului rutiinilla; päivän kohokohta oli retki Selloon, josta ostin itselleni juoksuhousut - en trikoita, vaan ohutta tuulenpitävää kangasta olevat housut jotka ovat osoittautuneet erinomaisiksi pyöräilyhousuiksi. Kokeilin myös muutamia kireitä ihonmyötäisiä malleja, mutta hienoista teknisistä ominaisuuksistaan huolimatta ne näyttävät päälläni niin törkeiltä, että en kehtaisi mokomat jalassa ulkona näyttäytyä; monille - varsinkin naispuolisille - ne sopivat ja soisin niiden käytön tältä osin vielä yleistyvän nykyisestä.

Perjantaina kävimme aamulla poimimassa pajunkissoja: nuorempi kärryihin ja vanhempi polkemaan omaa, apupyörällistä polkupyöräänsä ja jo vain matka taittuu. Lähiseudun pajut oli koluttu sen verran tarkkaan, että matkan piti suuntautua hieman pidemmälle kotoa; parin kilometrin lenkissä kului oksien keräilyineen lähes koko aamupäivä, mutta vielä ennen lounasta ja päiväunia saatiin hiekkalaatikkokausi avattua. Pääsin myös tekemään ensimmäistä kertaa tuttavuutta siihen, miten kaksi kiireestä kantapäähän mudan peitossa olevaa lasta saadaan riisuttua ja pestyä ilman että koko kämppä on lunastuskunnossa. Omasta mielestäni onnistuin vähintään kohtalaisesti.

Eilinen lauantai oli kiireinen päivä: ohjelmassa oli heti aamusta alkaen takapihan siivousta, varastojen ja kellarikomeroiden järjestelyä ja terassin tuunaamista kesäkuntoon normaalin lauantaisiivouksen lisäksi. Loppujen lopuksi uskollinen Weber saatiin varastosta takapihalle paikkaan jossa vielä aamulla oli ollut puolimetrinen lumikasa ja illalla ahkeruus palkittiin kauden ensimmäisillä grilliherkuilla! Ruokalistalla oli intialaisittain jogurttimarinoituja broilervartaita, BBQ-marinoitua possun ulkofilettä, grillattuja kasviksia ja halloumia - vähän vaatimatonta, mutta kausihan on vasta alussa...

Tänään on harrastettu vauvauintia, virpomista ja eilisillan sotkujen siivousta. Kohtapuolin olisi tarkoitus lähteä äänestämään; ääneni saa kotikylän ehdokas johon aina välillä kylänraitilla tai bussissa törmään. Ehdokkaan valinnan olen kuitenkin tehnyt hieman rationaalisemmin perustein ja tämän pohdinnan lopputuloksena päähän pälkähti muutama hieman epäortodoksinen ajatus:

1. Jos et tiedä miksi pitää äänestää, älä äänestä
2. Jos et tiedä onko kannattamasi puolue hallituksessa vai oppositiossa tai  mikä on hallitus ja mitä oppositio tarkoittaa, älä äänestä
3. Kaikki mielipiteet eivät ole yhtä arvokkaita. Jotkut mielipiteet ovat hyviä (ja mahdollisesti kannatettavia); nämä mielipiteet perustuvat mitattaviin, laskettaviin tai muuten selvitettäviin tosiasioihin ja ne voidaan perustella loogisesti. Jotkut mielipiteet perustuvat ennakkoluuloihin, tahalliseen tai tahattomaan väärinymmärrykseen, puutteelliseen tietämykseen (ilman että mielipiteen ilmaisija tajuaa tietojensa puutteellisuutta) tai ihan suoraan valheeseen. Nämä mielipiteet eivät ole yhtä arvokkaita kuin edellä mainitut. Äänestä ehdokasta jonka mielipiteet kuuluvat, ainakin pääosin, ensimmäiseen kategoriaan.

Onnea arvontaan!

Toiset kävelee, toiset pyöräilee

Maanantaina se vihdoin tapahtui, kuopus oppi kävelemään! Isosiskon yllytyksestä ja valmennuksesta rohkaistuneena tyttö päätti maanantaina iltapäivällä kävellä koko olohuoneen poikki kuin olisi ollut vanha tekijä kävelybisneksessä. Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava ettei tämä ihan yllätyksenä tullut; neiti on kävellyt itseään huonekaluista tukien jo puoli vuotta ja viime ajat vain minimaalisesti jostain tukea pitäen - ennen tätä ilman tukea kävely ei ollut kuitenkaan onnistunut muutamaa askelta pidemmälle. Kun samana päivänä vielä alaleukaan ilmestyi lähes ehjästä rivistöstä useita kuukausia uupunut etuhammas, niin päivämäärää 11.4. voidaan pitää varsin merkityksellisenä lapsemme kehitykselle. Ehdotan, että tapahtumaa juhlistetaan valtakunnallisena isien kaljoitteluiltana tulevina vuosina ja vuosikymmeninä.

Alkuviikko on kulunut muuten huomattavasti rauhallisemmissa merkeissä kuin viime viikon loppupuoli. Oma pyöräilykausi on tullut avattua. Tähän mennessä pyörälenkkejä on takana kaksi kappaletta ja kilometrejä hieman yli kolmekymmentä - ei vielä paljon, mutta jos parin, kolmen lenkin viikkovauhtia pitää yllä koko kesän, kertyy kilometrejä ihan mukavasti syksyyn mennessä. Vanhemmalle lapselle on polkupyörä harkinnassa ja pitkän tuumailun jälkeen olemme päätymässä Tunturi Poniin; jos jollakulla on tästä pyörästä kokemuksia, hyviä tai huonoja, niin kommentteja otetaan mieluusti vastaan ennen pyörän ostamista. Pyörä tuntuu pienen kokeilun jälkeen sopivan robustilta ja siitä puutuu kaikki se tilpehööri (muovikori, muovinen tavarateline, jne.) joka menee rikki ensimmäisten käyttöviikkojen aikana. Itselläni on jälleen alkanut tehdä mieli maastopyörää: kyseessä on jokakeväinen intohimo. Muutamia käytettyjä maastopyöriä on tullut netistä katseltua, mutta sopivia ja sopivan hintaisia ei ole kovin paljon tarjolla, tai ne menevät heti. Saa nähdä jääkö pyörän ostaminen tänäkin kesänä ajatuksen tasolle.

Leipävertailussa on päädytty vaarallisille vesille: kävin ostamassa yllä olevassa kuvassa olevan tuoreen, ymmärtääkseni taikinajuureen tehdyn ja muutenkin herkullisen maalaisleivän maanantaina. Leipä oli tuore, valtavan iso ja edullinen (paino 1 kg, hinta 1,99). Ainoa mikä häiritsee on ostospaikka: Niittykummun Lidl. Ei silloin kun minä olin nuori Lidl:sta saanut kuin halpaa saksalaista olutta ja makkaraa. Mihin tämä maailma on menossa?

Kiirettä pitää

Viimeisestä blogipäivityksestä on kulunut jo varsin pitkä aika, mutta en vain ole yksinkertaisesti ehtinyt istua koneen ääreen ja kirjata ajatuksia ylös.

Hurlumhei alkoi torstaina heti aamusta: kymmenen aikaan aamulla eräs kaverini tuli haastattelemaan minua osana työpaikkansa koulutusohjelmaa. Keskustelu aaltoili liikennepolttoaineista Greenpeaceen ja takaisin. Ennen tätä haastattelua oli toki viety vanhempi lapsi päiväkotiin ja nuorempi ulos kärryihin nukkumaan. Haastattelun loputtua ehdin juuri laittaa makkarasopan tulille, kun toinen kaverini tuli poikansa kanssa lounaalle. Jonkin aikaa tästä äitini saapui paikalle ja myöhemmin iltapäivällä vielä isäni. Tässä vaiheessa meitä oli siis kuusi ihmistä taloudessa, mutta pääluku kasvoi seitsemään kun vanhempi lapsi haettiin päiväkodista. Kaverin vaimo tuli hakemaan poikaansa vielä saman iltapäivän aikana kun isukki, eli kaverini, suuntasi kohti samaa haastattelua jonka olin jo aamulla saanut suoritettua kätevästi keittiössäni.

Jossain välissä ehdin taikoa spagetti bolognesen kaapista löytyneistä aineksista, jota syötiin ennen kuin oli aika lähteä viemään vanhempaa lasta muskariin. Muskarin jälkeen olisi periaatteessa ollut hieman aikaa rauhoittua ennen  illan tennistuntia, mutta toisin kävi: isännöitsijä soitti ja kertoi, että kellarin lattialla oli 5 senttimetriä vettä. Taloyhtiön hallituksen puheenjohtajan ominaisuudessa riensin tarkastelemaan tuhoja. Uppopumppu jonka tehtävä on poistaa kellarissa olevasta kaivosta sinne valunut vesi viemäriin, oli lakannut toimimasta ja niin vedenpinta oli päässyt nousemaan yli kaivon reunojen. Onneksi pumppu saatiin toimimaan ja vedenpinta laski nopeasti; käytävien kuivaamisessa ja oman kellarikomeron tyhjentämisessä oli kyllä oma hommansa, eli lepoon ei juuri jäänyt aikaa. Onneksi mitään kovin kriittistä ei tuhoutunut ja näyttää että tulvasta selvittiin melko lievin vaurioin. Yllättäen illan tennispelit eivät olleet kovin loisteliaat omalta osaltani, sillä väsymys alkoi painaa yhdeksästä kymmeneen kestäneen pelivuoron aikana.

Perjantaina piti heti aamusta soitella kuivausfirmoja läpi ja opastaa valittu urakoitsija kellariin, jotta puhaltimet saatiin asennettua. Kellarissa on hyrrännyt koko viikonlopun neljä tuuletinta ja ainakin tällä hetkellä näyttää että kuivaus on onnistunut hyvin. Päivän muussa ohjelmassa oli seurustelua omien vanhempien kanssa, jotka, luojan lykky, olivat edelleen kylässä ja kykenivät huolehtimaan lapsista sillä aikaa kun isä suoritti sankaritekoja taloyhtiön hyväksi. Ilta kului yksinhuoltajasimulaatiossa; vaimo oli kaverinsa kanssa viettämässä tyttöjen iltaa. Kahden lapsen kanssa saunominen ei ole kovin rentouttava kokemus, se ainakin muistui taas mieleen. Loppu hyvin kaikki hyvin: lapset saatiin puhtaina nukkumaan, vatsat täynnä ravitseva ruokaa eli nakkeja ja ranskalaisia.

Lauantaina jätin vaimon tekemään työhommia kotiin ja lähdin lasten kanssa evakkoon: aamupäivä kului polkupyöräkauppoja kierrellen ja iltapäivä mummolassa, jonne sain lapset vietyä päiväunille. Iltapäivän ohjelmaan kuului myös kirpparipöydän tyhjennys; vaikka läheskään kaikki tavara ei mennyt kaupaksi, jäi viikolta käteen yli 75 euroa voittoa. Myymättä jäivät mm. Turo Tailor Red Label -puku ja Tiger of Swedenin pikkutakki, mutta sen sijaan rumat kukkamaljakot ja vanhat kahvipurkit revittiin käsistä - kummia ovat kirpparikansan mielihalut. Illalla vielä poikien kanssa Helsinki Beer Festivalille ja lauantai oli pulkassa.

Tänään sunnuntaina oli ohjelmassa perinteisesti vauvauintia ja vähemmän perinteisesti polkupyörien keväthuoltoa. Pyöräilykausi on nyt virallisesti avattu, ai että on hienoa!

Kävelyä ja tahmeutta

Eilinen tiistai oli hieno päivä, joskin varsin kävelypainoitteinen: aamulla kävelin lastenvaunujen kanssa Sinimäkeen järjestelemään kirpputorin myyntihyllyä ja sen jälkeen lenkki jatkui Mankkaan läpi Tapiolaan lounaalle. Lounaan jälkeen ohjelmassa oli jonkin verran ostosten tekoa ja vielä lisää kävelyä, eli mahtavassa kevätsäässä kotiin. Kun iltakävely Sellon William K:hon ja sieltä takaisin kotiin lasketaan mukaan, oli koko päivän kävelysaldo15 kilometriä (joista 10 kilometriä lastenvaunuja työntäen).

Tämä päivä ei alkanut ihan niin aurinkoisissa merkeissä; sekä itselläni että nuorimmalla lapsella oli jälleen yskä yltynyt yön aikana, eikä lapsen nuha osoita ainakaan parantumisen merkkejä. Yhtämittaista sairastelua on kestänyt jo vähintään kuukauden päivät: maaliskuun alusta alkaneella ajanjaksolla ei ole koettu yhtään päivää etteikö joku perheemme jäsen olisi ollut kipeänä. Testattu on norovirusta, nuhaa, kuumetta ja kurkunpään tulehdusta; tähän kun pistetään vielä päälle helmikuussa kärsityt korvatulehdukset, niin mitta alkaa pikku hiljaa olla täynnä sairastelua. Vaikka oma yleiskunto on lisääntyneen liikunnan ansiosta parempi kuin pitkään aikaan, alkaa jatkuva sairastelu rassaamaan itseäkin henkisesti - lapsista puhumattakaan. Edellinen vastaava sairastelujakso oli aivan talven alussa, marraskuun puolivälistä vuodenvaihteeseen. Toivottavasti tämänkertainen jakso ei ainakaan ole pidempi.

Sanoista tekoihin

Viikonloppu kului koko lailla perjantaina aloitetun kirpputori- ja siivousprojektin merkeissä. Kävimme lauantaina koko perheen voimin Ikeassa ostamassa henkareita ja säilytyslaatikoita lastenvaatteita varten, mutta yllättäen mukaan tarttui myös uusi petauspatja; jälleen kerran muutaman kympin reissu vaihtui useamman satasen reissuksi. Ei voi kuin ihmetellä ja ihailla miten tehokas Ikean myymäläkonsepti on, sillä liikkeestä on täysin mahdotonta poistua ostamatta itselleen jotain suunnittelematonta. Puolustukseksemme voin sanoa, että petauspatja tuli ostettua tarpeeseen: vanha on jo poisheittokunnossa ja uuden hankkimisesta oli käyty useita vakavia keskusteluja. Muovipurkeissa kasvatettavista keittiöyrteistä ei puhetta ole ollut, joten ne on laitettava heräteostoksen piikkiin. Ikean patjoja voi muuten kokeilla kotona 90 päivää, eli tarpeeksi härskillä asenteella voisi kotiin saada ilmaiseksi uuden patjan neljästi vuodessa.

Lauantaihin kuului myös käynti Varustelekan myymälässä: olin tilannut heidän nettikaupastaan läjän kevään muotiasusteita, mutta ostamani takki sekä lippis osoittautuivat liian suuriksi. Palvelu oli hyvää ja vaihto kävi käden käänteessä; varustelekan liiketila on lisäksi tutustumisen arvoinen paikka sinänsä, vaikka ei armeijamuotia omaksensa kokisikaan. Varustelekan nettisivuilta voi aistia tietynlaista hirtehistä huumoria - kukapa voisi olla hymyilemättä näitä tuotekuvauksia lukiessaan:

• Tsekkiläinen PVC-ydinsuojaviitta hupulla ja kengillä, uudenveroinen
• Upseerin nahkamantteli, musta
• NVA kuminen suojahaalari SBA-1, uudenveroinen

Sunnuntaina oli tuttuun tapaan vuorossa vauvauintia ja iltaohjelmana kirpputorille menevien vaatteiden lajittelua, hinnoittelua ja hintalappujen kiinnittämistä. Sinänsä itsepalvelukirpputorin idea on varsin mainio, mutta vaatteiden kanssa säätämisessä menee kyllä rutkasti aikaa ennen kuin ne ovat siististi hyllyssä myyntikunnossa. Etukäteisvalmisteluista ei kannata itselleen tuntihintaa laskea, sillä muuten on olemassa suuri riski että vaatteet päätyvät UFF-laatikkoon kirpputorihyllyn asemasta.

Kirpputoreja, kierrätystä ja huutokauppaa

Loppuviikko on mennyt lievän sairastelun merkeissä: nuorempaan lapseen jo Levillä iskenyt kurkunpäätulehdus iski torstaina myös vanhempaan lapseen ja isään. Kuumetta ei ole ollut kummallakaan, mutta sen verran vetämätön olo on kummallakin ollut, ettei päiväkotiin tai harrastuksiin ole kummallakaan ollut asiaa.

Nyt kun nuorempi tytär on jo yli vuoden vanha - itse asiassa kohta jo puolitoistavuotias - alkaa olla aika luopua kaikenlaisista vauvatarvikkeista, pienistä lastenvaatteista ja muusta sälästä joille ei, ainakaan tämänhetkisen konsensusnäkemyksen mukaan, ole meillä enää tulevaisuudessa käyttöä.

Kävin eilen lasten kanssa koemielessä kiertämässä muutaman kirpputorin lähimailla, Lafkanin Kauniaisissa ja Akselin itsepalvelukirpputorin Mankkaalla. Ainakin tämän kokemuksen perusteella molemmissa paikoissa käy väkeä ja myynnissä oleva tavara on pääosin hyvälaatuista. Meillä on jo iso kasa lastenvaatteita on lajiteltuina myyntiä varten, ensi viikolla on tarkoitus pistää niitä myyntiin ainakin Akseliin. Viikonloppuna pitäisi saada vielä hintalaput kaikkiin ja samalla kehiteltyä jokin markkinahenkinen, näyttävä ja toimiva esillepano tavaroille jotta hyllyä ei tarvitse käydä joka päivä järjestämässä, mutta ihmisten on silti helppo löytää sieltä etsimänsä vaatteet.

Toinen samaan aihepiiriin liittyvä hankkeeni on enemmän tietotekninen, ja näin ollen itseisarvoisesti kannatettava, kaunis ja jees. Tutustuin eilen pintapuolisesti nettipalveluun nimeltä Netcycler. Kyseessä on hieman nettihuutokaupan tapaan toimiva kierrätyspalvelu, jossa voi joko luopua omista tarpeettomista kamoistaan ilmaiseksi tai sitten ehdottaa vaihtokauppa johonkin esineeseen mitä tosissaan tarvitsee. Laitoin palveluun ilmoituksen meille tarpeettomaksi jääneestä vauvojen turvakaukalosta; samalla ilmoitin, että suostun vaihtamaan sen joko lasten polkupyörään tai isommalle lapselle sopivaan turvaistuimeen. Logiikka ei sinänsä vaikuta ihan toimivalta (oletusarvoisesti joku jolla on jo isommalle lapselle tarkoitettu turvaistuin ja tarvitsee vauvojen turvaistuinta, ei välttämättä halua isommasta istuimesta luopua), mutta tässä tulee palvelun logiikka esiin: vaihtokauppa voi käydä myös ringeissä, eli turvakaukalon tarvitsijalla ei tarvitse olla jotain mitä minä haluan, jos jollain muulla käyttäjällä on ja tämä joku muu on taas halukas käymään vaihtokauppaa turvakaukalon tarvitsijan kanssa. Monimutkaista ehkä, mutta kohta joka tapauksessa nähdään miten homma toimii.

Laitoin myös samasta kaukalosta ilmoituksen Huuto.net -palveluun, eli samalla tulee verrattua kumpi on tehokkaampi ja fiksumpi tapa päästä eroon tarpeettomasta tavarasta ja saada jotain suuresti himoitsemaansa (kuten rahaa) tilalle.