Vatsavaivoja ja Wapun odotusta

Tämän viikon aikana on tullut jälleen vierailtua Pikkujätissä, sillä nuorimmalla oli jo kolmas vatsatauti kuuden viikon sisällä. Salmonellatesti kehiin, laktoosi pois ruokavaliosta ja näillä ohjeilla eteenpäin. Saa nähdä päästäänkö vielä kunnon allergiatestirumbaan ennen kuin syy selviää. Oma arvaukseni on, että hiekkalaatikon hiekka ei ole täysin steriiliä ja sitä syömällä voi yksi tai kaksi bakteeria elimistöön joutua. Lapsi rupeaa saamaan vatsavaivojen lisäksi perussuomalaisia piirteitä: itku alkaa joka kerta kun tyttö tapaa mustaihoisen lastenlääkärin - toivottavasti ehdollistuminen ei laajene kaikkiin erivärisiin ihmisiin, siinä voisi olla vanhemmilla selittämistä päiväkodissa.

Eilen oli tarkoituksemme käydä ostamassa vanhemmalle tyttärelle polkupyörä Sellon Intersportista, mutta aikomukseksi jäi: liikkeessä oli kymmeniä polkupyöriä, mutta myyjää ei paikalle tullut vaikka odottelimme lähes kymmenen minuuttia lastenpyöriä tutkaillen - parasta oli, että muutaman metrin päässä itse asiassa oli nuori miesmyyjä järjestelemässä tavaroita hyllyyn, mutta hän teki parhaansa pysyäkseen huomaamattomana ja pois näkyvistä. Hienoa palvelua: olisin ostanut pyörän siltä seisomalta, mutta nyt en kyllä tuohon liikkeeseen  rahojani kanna. Tänään uusi yritys jossain toisessa liikkeessä.

Wapun odotus tuntuu jo ilmassa: eilen jäi vielä Äpy ostamatta, sillä kohdatessani myyjän Tapiolassa ei taskussani ollut yhtään käteistä ja sylissä oli nälkäänsä itkevä lapsi. Seuraavan kerran kun asiansa osaava myyjä sattuu kohdalle niin ostan lehden, tee sinä samoin. Aika flegmaattisen näköistä porukkaa oli osa myyjistä; ei sitä lehteä seisoskelemalla myydä vaan ottamalla aktiivisesti kontaktia ihmisiin ja tyrkyttämällä, mieluiten sujuvan supliikin saattelemana.

Esikoinen sai eilen tädiltään vappupallon ja toivoa sopii ettei se mene rikki ennen viikonloppua, sillä silloin tulisi kyllä itku. Ilmapalloa oli kärtetty jo viikkoja ja nyt kun se vihdoin saatiin ei lapsen riemulla ole rajoja.

Viimeistelin eilen Kari Enqvistin erinomaisen kirjan "Olemisen porteilla" ja voin suositella sitä vilpittömästi kaikille joita kvanttifysiikka ja ihmisen tietoisuus - ja niiden yhteys - kiinnostaa. Jälleen yksi kirja joka antaa ajattelemisen aihetta pitkäksi aikaa ja on samalla erittäin sivistävä ja mielenkiintoinen lukukokemus.