Viimeisestä blogipäivityksestä on kulunut jo varsin pitkä aika, mutta en vain ole yksinkertaisesti ehtinyt istua koneen ääreen ja kirjata ajatuksia ylös.
Hurlumhei alkoi torstaina heti aamusta: kymmenen aikaan aamulla eräs kaverini tuli haastattelemaan minua osana työpaikkansa koulutusohjelmaa. Keskustelu aaltoili liikennepolttoaineista Greenpeaceen ja takaisin. Ennen tätä haastattelua oli toki viety vanhempi lapsi päiväkotiin ja nuorempi ulos kärryihin nukkumaan. Haastattelun loputtua ehdin juuri laittaa makkarasopan tulille, kun toinen kaverini tuli poikansa kanssa lounaalle. Jonkin aikaa tästä äitini saapui paikalle ja myöhemmin iltapäivällä vielä isäni. Tässä vaiheessa meitä oli siis kuusi ihmistä taloudessa, mutta pääluku kasvoi seitsemään kun vanhempi lapsi haettiin päiväkodista. Kaverin vaimo tuli hakemaan poikaansa vielä saman iltapäivän aikana kun isukki, eli kaverini, suuntasi kohti samaa haastattelua jonka olin jo aamulla saanut suoritettua kätevästi keittiössäni.
Jossain välissä ehdin taikoa spagetti bolognesen kaapista löytyneistä aineksista, jota syötiin ennen kuin oli aika lähteä viemään vanhempaa lasta muskariin. Muskarin jälkeen olisi periaatteessa ollut hieman aikaa rauhoittua ennen illan tennistuntia, mutta toisin kävi: isännöitsijä soitti ja kertoi, että kellarin lattialla oli 5 senttimetriä vettä. Taloyhtiön hallituksen puheenjohtajan ominaisuudessa riensin tarkastelemaan tuhoja. Uppopumppu jonka tehtävä on poistaa kellarissa olevasta kaivosta sinne valunut vesi viemäriin, oli lakannut toimimasta ja niin vedenpinta oli päässyt nousemaan yli kaivon reunojen. Onneksi pumppu saatiin toimimaan ja vedenpinta laski nopeasti; käytävien kuivaamisessa ja oman kellarikomeron tyhjentämisessä oli kyllä oma hommansa, eli lepoon ei juuri jäänyt aikaa. Onneksi mitään kovin kriittistä ei tuhoutunut ja näyttää että tulvasta selvittiin melko lievin vaurioin. Yllättäen illan tennispelit eivät olleet kovin loisteliaat omalta osaltani, sillä väsymys alkoi painaa yhdeksästä kymmeneen kestäneen pelivuoron aikana.
Perjantaina piti heti aamusta soitella kuivausfirmoja läpi ja opastaa valittu urakoitsija kellariin, jotta puhaltimet saatiin asennettua. Kellarissa on hyrrännyt koko viikonlopun neljä tuuletinta ja ainakin tällä hetkellä näyttää että kuivaus on onnistunut hyvin. Päivän muussa ohjelmassa oli seurustelua omien vanhempien kanssa, jotka, luojan lykky, olivat edelleen kylässä ja kykenivät huolehtimaan lapsista sillä aikaa kun isä suoritti sankaritekoja taloyhtiön hyväksi. Ilta kului yksinhuoltajasimulaatiossa; vaimo oli kaverinsa kanssa viettämässä tyttöjen iltaa. Kahden lapsen kanssa saunominen ei ole kovin rentouttava kokemus, se ainakin muistui taas mieleen. Loppu hyvin kaikki hyvin: lapset saatiin puhtaina nukkumaan, vatsat täynnä ravitseva ruokaa eli nakkeja ja ranskalaisia.
Lauantaina jätin vaimon tekemään työhommia kotiin ja lähdin lasten kanssa evakkoon: aamupäivä kului polkupyöräkauppoja kierrellen ja iltapäivä mummolassa, jonne sain lapset vietyä päiväunille. Iltapäivän ohjelmaan kuului myös kirpparipöydän tyhjennys; vaikka läheskään kaikki tavara ei mennyt kaupaksi, jäi viikolta käteen yli 75 euroa voittoa. Myymättä jäivät mm. Turo Tailor Red Label -puku ja Tiger of Swedenin pikkutakki, mutta sen sijaan rumat kukkamaljakot ja vanhat kahvipurkit revittiin käsistä - kummia ovat kirpparikansan mielihalut. Illalla vielä poikien kanssa Helsinki Beer Festivalille ja lauantai oli pulkassa.
Tänään sunnuntaina oli ohjelmassa perinteisesti vauvauintia ja vähemmän perinteisesti polkupyörien keväthuoltoa. Pyöräilykausi on nyt virallisesti avattu, ai että on hienoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti