Vaikea uskoa, mutta neljä kuukautta koti-isyyttä on jo takana ja vain hieman yli kuukausi edessä. Edellisen kerran kun olin hoitovapaalla, esikoisen ollessa saman ikäinen kuin kuopus nyt, palasin töihin 2. toukokuuta - muistan, että tuolloin tietoisuus vapaan loppumisesta toi Ulliksella nautittuun skumppaan häivähdyksen kitkerää sivumakua, mutta tällä kertaa tätä ongelmaa ei ollut: emme käyneet lähelläkään Kaivopuistoa koko vappuna.
Perjantai oli ihan normaali arki-päivä, mitä nyt kävimme aamulla päiväkodin vappukulkueen kanssa remuamassa kylillä ja ostimme esikoiselle polkupyörän. Valinta kohdistui jo aikaisemmin kaavailemaani Tunturi Poniin ja ainakin toistaiseksi pyörä on vaikuttanut mainiolta. Iltapäivällä päiväunien jälkeen pakkasin jälkikasvun autoon ja suuntasin kohti Helsingin pimeää ydintä, Hakaniemeä. Auto ja lapset jäivät vaimolle (illaksi, pidemmästä erosta ei ollut kyse) kun suurin osa perheestämme suuntasi kohti Helsingin ja Vantaan rajaa seuraamaan prinsessahäiden koostetta televisiosta ja osa kohti lähintä baaria. Ilta kului varpajaisten merkeissä pikkutunneille, tai ainakin seuraavan vuorokauden puolelle.
Lauantaina ohjelmassa oli heti aamusta tyttären uuden polkupyörän kokeilua ja lounaan jälkeen päiväunia koko porukalla. Illan suussa suuntasimme kohti Vallilan Vapputansseja. Piknik vaihtui nyyttikesteiksi sateen vuoksi, mutta taivaan seljettyä pääsimme lähtemään ystävien asunnosta kohti tansseja. Tilaisuus oli mukava, eikä väkijoukossa ahdistanut lainkaan liikkua pientenkään lasten kanssa: tytär oli lisäksi haltioissaan, kun Pelastusarmeijan asuntolan portailla istui sellainen vapputäti joka puhalteli lapsille ilmapalloja. Ensimmäinen kosketus proletariaattiin oli tosiasia. Muuten näytti että Vallilan vappukansa koostui kaltaisistamme viherporvareista, eli tunnelma oli hillitty ja hipster-ironinen: kukapa nyt oikeasti jaksaisi kuunnella tangoa kylmenevässä illassa, vieläpä hollantilaisen laulamana. Hauskaa oli, ironialla tai ilman.
Wappuaamu valkeni kylmänä, mutta onneksi hyvin ja selväpäisenä nukutun yön jälkeen olo oli aamulla olosuhteisiin nähden mainio; tätähän olisi voinut kokeilla joskus opiskeluaikoinakin... Päivän ohjelmaan on tänään kuulunut pyöräretki anoppilaan vappulounaalle, grillausta kotipihalla ja vielä pisteeksi i:n päälle sauna. Kyllä nyt kelpaa ottaa uusi viikko vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti