Polkupyöräunelmia

Viikko tähän asti on ollut melkoista haipakkaa. Unohdin edellisessä postauksessa mainita siitä, että elvytimme kaverin kanssa pitkään tauolla olleen tradition tiistaisesta lounastapaamisesta.  Tämänkertainen paikka oli Nihtisillassa sijaitseva Pakistanilainen ravintola Peshawar. Olen käynyt paikassa syömässä kymmeniä kertoja työpaikkalounasta, mutta nyt edellisestä kerrasta oli, sattuneesta syystä, vierähtänyt viitisen kuukautta. Ravintola sijaitsi ennen Olarissa, nyt jo edesmenneen MiniManin yläkerrassa, mutta muutti Kiloon noin vuosi sitten. Tämä uusi paikka on vähintäänkin erikoinen: alunperin kyseessä lienee jonkin suurehkon elektroniikkatehtaan työpaikkaruokala, jossa on sen jälkeen toiminut toinen toistaan epämääräisempiä lounaskäristämöitä. Ravintola näyttää edelleen kulahtaneelta lounasruokalta, mutta ruoka on erinomaista. Naan-leipä kuuluu aterian hintaa ja se tuodaan uunituoreena pöytään; kasvisruoat ovat erinomaisia, eikä liharuoissakaan ole moittimista. Kalaruokana oli ennen lähes joka kerta kuhaa chili- , inkivääri- tai curry-kastikkeessa, mutta nyt näyttää  siltä että kuhaa saa vain joka toinen päivä - ei huono sekään. Paikan ovat löytäneet sekä Nihtisillan valko- että sinikaulustyöntekijät; aikanaan laskin parhaimmillaan kymmenen Kilon poliisia lounastamassa ravintolassa samaan aikaan.

Tiistai-iltana lähdin polkupyöräajelulle tarkoituksenani testata uskollisen fillarini maastokelpoisuutta. Reitti kulki Villa Elfvikin ja Säterinmetsän polkujen kautta Kiloon, ja kuinka ollakaan, löysin itseni lopulta verkkoaidan takaa ihailemasta samaista Ravintola Peshawaria, jossa olin päivällä käynyt lounastamassa. Viimeistään tämä ajelu vakuutti minut kahdesta asiasta:

1. Metsässä ajaminen on äärimmäisen kivaa
2. Nishiki RH75 ei ole paras mahdollinen työväline em. harrastukseen, vaikka onkin erinomainen yleispyörä

Keskiviikkona kävin illalla ihan vain pikkuisen ajelemassa pyörällä ja samalla katsastamassa paikallisia maastopyöräliikkeitä. Kauppa-Veljet osoittautui ala-arvoiseksi: palvelua sai vain jonottamalla kassalle ja myyjien asiantuntemus, mikäli sellaista oli, ei ainakaan keskustelussa välittynyt. Poistuin liikeestä nopeasti ja tyhjin käsin. Seuraava kohde oli Lauttasaaressa sijaitseva Pyorahuolto.com. Äärimmäisen ärsyttävästä nimestään huolimatta paikka jätti hyvän maun suuhun: palvelu oli erittäin ystävällistä, asiantuntevaa ja myyntihenkistä. Myyjä jopa uskalsi suositella halvempaa mallia kalliimpien kustannuksella, vaikka molemmat olisivat mahtuneet esittämääni budjettiin. Viimeinen etappi oli Lauttasaaren Pyörä. Käyntikokemus oli jotain kahden edellämainitun väliltä; myyjää sai etsiä, mutta kun sellaisen viimein sai käsiinsä oli palvelu ihan ystävällistä ja pätevää.

Kun palasin reissusta kotiin oli kotona jo odottamassa vaimon sisko perheensä kera, tuomisinaan kilo marmorifilettä. Juhlan aiheeksi kävi esimerkiksi vaimon uusi työpaikka. Mitäpä siinä voi mies tehdä: grilli kuumaksi ja eläin sihisemään. Erinomainen ateria kaiken kaikkiaan. Lehmä oli tosin saada kostonsa, sillä onnistuin sytyttämään kaasugrillini tuleen: jätin grillin tavan mukaisesti täydelle teholle grillauksen jälkeen, tarkoituksenani puhdistaa se heti kun suurimmat orgaaniset jäämät ovat palaneet pois. Grilli oli kuin olikin jäänyt puhdistamatta viime kesän jäljiltä ja kun avasin luukun hulmahti grillistä lähes metrinen liekki kohti taivaita: grilliin jääneet rasvajämät olivat saaneet aikaan kunnon hiilipalon, jota täysillä oleva kaasupolttimo ruokki. Tarkastustilanteessa grillin lämpömittari näytti yli 400 astetta celciusta, joten ainekset kunnon katastrofiin olivat käsillä. Tilanne saatiin kuitenkin hallintaan kun tajusin sulkea luukun, kääntää kaasun virtauksen pois päältä ja irrottaa kaasupullon. Grilli sammui nopeasti itsekseen tämän jälkeen.  Lappasin jäähtyneestä grillistä puolisen litraa hiiltä ulos ja kaikki näyttää toimivan kuten pitääkin. Laatupeli tuo Weber, sillä edellämainitun kaltainen paloharjoitus ei näyttänyt sulattaneen edes muoviosia, metalliosista nyt puhumattakaan. Erinomaisen tehokas grillinpuhdistuskeino, jota kuitenkaan en suosittele laajempaan käyttöön.

Torstaina oli sitten edessä väistämättömän myöntäminen: maastopyörä pitää saada. Soitin pyöräliikkeeseen että laittaisivat kokeilemani mallin sivuun ja illalla kävin hakemassa pyörän itselleni. Nyt polte ajohommiin on kova, vaikka eilen kävinkin hieman kokeilemassa lähimaastossa. Eilisen ohjelmassa oli pyörän ostamisen lisäksi päiväkodin kevätjuhla ja hirmuinen pyykkisouvi kotona: saimme vihdoin pyykkikorissa kuukausikaupalla maanneet liinavaatteet viikattua kaappiin, normaalin puhdaspyykkivuoren lisäksi.

Tänään perjantaina kävimme tyttöjen kanssa kaupungilla. Lounas Carrollssissa ja ilmapallo Marimekon muotinäytöksestä; enempää ei lapsen onnelliseksi tekemiseen tarvita, mutta olen varma että vähempikin riittäisi.