Terveisiä Toscanasta

Viikko radiohiljaisuutta takana ja hyvästä syystä: vietin toiseksi viimeistä hoitovapaaviikkoani Toscanassa, Castiglion Fiorentinon kaupungissa perheen, appivanhempien ja vaimon siskon perheen kera. Loma oli kerrassaan mainio; kaupunki oli niin pieni ja reissuja Italiaan takana niin monta, että mitään suorituspaineita nähtävyyksien katselusta tai turistikohteisiin tutustumisesta ei ollut. Aika kului pääasiasssa vuokraamamme huvilan pihapiirissä auringossa istuen ja lukien, kirsikoita poimien, uima-altaassa räpiköiden ja muuten lomaillen.

Ruokaa tuli tehtyä paljon, ravintoloissa emme juurikaan ehtineet (tai viitsineet) ruokailla, muutamaa pizzanhakureissua lukuunottamatta. Omat odotukseni raaka-aineiden suhteen olivat korkealla, mutta on pakko sanoa että tilanne paikan päällä tuotti hienoisen pettymyksen: paikallisten supermarkettien valikoimat olivat suomalaiseen tavarapaljouteen tottuneelle hyvin vaatimattomat, mutta toisaalta harvassa suomalaisessa pikkukaupungissa on Stockan lähiruokavalikoimaa vastaavaa tarjolla. Paras valikoima oli Lidl-tyyppisessä Penny Marketissa, josta sai myös saksalaista olutta erittäin halvalla. Vihannekset olivat parempia kuin Suomessa, leipomosta ostettu leipä järjestään huonompaa (makuasia, mutta muhun ei paikallinen suolaton vehnäkäntty erityisesti vedonnut) ja oliiviöljy taivaallista. Hyvät paikalliset viinit (esim.Chianti Classico) maksoivat korkeintaan viisi euroa pullo, toimivan tissuttelupunkun sai jo kahdella eurolla - eläköön EU:n maataloustuet! Oliiviöljyä ostin pienestä herkkukaupasta litran mukaan 6,5 eurolla; kauppias annosteli sen suoraan lasipulloon suuresta rosterisäiliöstä; tarkan euron miehenä tyydyin kierrätettyyn viinietikkapulloon, sillä uudesta patenttikorkillisesta lasipullosta olisi joutunut maksamaan euron verran panttia...

Hieno lomaviikko takana, viimeinen hoitovapaaviikko edessä. Sanattomaksi vetää.