Kesän merkkejä

Taas on päässyt vierähtämään luvattoman pitkä aika siitä kun viimeksi kirjasin ajatuksiani ylös, mutta ei voi mitään; tuntuu että rauhallisen hetken löytäminen kirjoittamista varten on huomattavasti vaikeampaa kuin hoitovapaan alussa. Syynä tähän on ainakin se, että kuopus jonka kanssa kotona suurimman osan ajasta vietän, ei nuku enää kuin yhdet päiväunet päivässä: isän vapaa-ajasta on toisten päiväunien myötä poistunut ainakin 1,5 tuntia. Toinen syy lienee se, että kävelevä taapero vaatii hieman kokonaisvaltaisempaa valvontaa kuin lattialla makoileva vauva. No, oli miten oli, tässä sitä tekstiä taasen tulee.

Torstaina suoritin hallitun pehmeän laskun työelämään: kävin toimistolla vaihtamassa työkoneeni upouuteen. Koneen lisäksi käyttöjärjestelmä meni päivitykseen, mikä tarkoitti että täydellistä kopiota vanhasta XP-koneesta ei millään saanut siirrettyä uuteen Windows 7 -koneeseen. Kadonnutta sähköpostiarkistoa metsästäessä ja uuden käyttiksen toimintatapaa opetellessa kului yksi aamupäivä toimistolla rattoisasti. Onneksi itselläni on vielä lähes kuukausi aikaa ennen kuin työt alkavat; voin pikkuhiljaa opetella käyttämään konetta. Aikaisemmilla kerroilla tämänlaiseen ylellisyyteen ei ole ollut varaa, vaan pahimmillaan on täytynyt mennä suoraan asiakaspalaveriin vain kaksi tuntia vanhan koneen kanssa ja opetella uusien työkalujen käyttö lennosta kesken presiksen.

Perjantaina lähdimme appiukon ja tyttöjen kanssa mökille jo puolilta päivin. Matka sujui varsin leppoisasti, muutaman pysähdyksen taktiikalla, mutta kenties hieman vähemmän sokeripitoista välipalaa olisi ollut syytä nauttia, sillä nuorempi lapsi oksensi autoon noin 150 metriä ennen mökille saapumista. Onneksi lapsen vatsa oli täynnä mansikkahilloa ja keksiä, joten sotkun siivoaminen ei ollut mitenkään kauhea kokemus odöörinsä puolesta...

Viikonloppu kului rattoisasti mökkeillessä. Vaimo ja anoppi saapuivat lauantaina aamupäivällä ja vihdoin koti-isällä oli hetki aikaa rentoutua saunaa lämmitellen ja kirjaa lukien. Rantaviiva oli siirtynyt viime syksystä viisi metriä eteenpäin: tähän on syynä sekä kuiva kevät että jatkuvat juoksutukset. Toivottavasti paikallinen ympäristökeskus on oikeassa ja vedenpinta nousee vielä vähintään puolisen metriä, muuten voi loppukesästä olla todella vaikea päästä uimaan, kun nytkään ei laiturin päässä ole kuin 10 senttiä vettä metrin asemasta. Lauantaina illalla pääsin lempipuuhani, eli grillaamaan mökille pari vuotta sitten ostamallamme hiili-Weberillä. Vaikka kaasugrilli on kätevä kaupungissa, kyllä vasta hiiligrillaus on oikeata grillaamista.  Ruokalistalla oli, jälleen kerran, ribsejä ja näiden lisäksi pekonihuntuun kääriytynyttä parsaa sekä grillattuja vihanneksia. Ribsien resepti alkaa olla hioutunut lähelle täydellisyyttä riittävän monen kokeilun seurauksena; salaisuus on siinä, että kylkisiivuja kannattaa keittää hellalla puolisen tuntia (korkeintaan tunnin, etteivät hajoa palasiksi) ja laittaa ne marinoitumaan vasta tämän jälkeen. Tämän lisäksi grillaus tulee suorittaa epäsuorasti, eli ei suoraan hiilien päällä; Weberin hiiligrilleissä on olemassa tätä tarkoitusta varten metalliset aidat (tai brikettipidikkeet) joilla hiilet voi rajata vain osaan grillin pohja-alueesta. Kun moisen setin vielä huuhtoi alas elsassilaisella valkoviinillä ja oluella, oli olo loppuillan leppoisan lämmin ja pörröinen.

Sunnuntaina paluu kotiin ja suoraan ruokapöytään: kävimme päivällisellä tuttavien luona, jossa saimme sekä piemontelaista punaviiniä (nuorta Nebbioloa, arvaan...) että aitoa piemontelaista risottoa - tai ainakin syntyperäisen piemontelaisen kokkaamaa. Aivan loistavaa, huolimatta siitä että lapsia alkoi väsymys painaa pitkistä päiväunista huolimatta. Illalla uni maittoi koko perheelle, kunhan ylikierroksilla käyneet piltit oli saatu molemmat tainnutettua omiin sänkyihinsä.

Eilinen maanantai oli myös aktiivinen päivä. Kävimme tyttöjen kanssa kylillä ostamassa kuopukselle sukkahousuja, nauttimassa lounasta jälleen kerran Escafessa (jonka Pizza Alla Pepe on muodostumassa omaksi standardikseni jota vasten muut pizzat tuomitaan) ja lopuksi vielä mukaan tarttui litra espanjalaisia mansikoita. Marjoja syödessä alkoi yhtäkkiä olla erittäin kesäinen olo, varsinkin kun tytöt pystyivät leikkimään ilman ulkovaatteita takapihalla pitkät tovit, isän lojuessa aurinkotuolissa lukemassa. Illan ohjelmaan kuului käynti parturissa ja vierailu Konalan Sortti-asemalla jo toista kertaa viikon sisällä - tällä kertaa olin mukana auttamassa kaveria viemään remonttijätettä ja vanhoja keittiökoneita kierrätykseen.

Saa nähdä mitä tämä päivä tuo tullessaan. Ainakin sää on niin hyvä, että lopetan kirjoittamisen tähän ja lähden takapihalle nauttimaan lämmöstä ja auringosta!