Kasvisruokaa ja kirjastoa

Maanantai oli mukava päivä, ikäänkuin hyvää jatkoa miellyttävälle viikonlopulle. Aamulla päätimme mennä luistelemaan MLL:n perhekerhon asemasta; vanhempi lapsi sai joulupukilta luistimet ja on kyllä ottanut homman hyvin haltuun ihan muutamalla harjoituskerralla.  Intoa tuntuu riittävän vielä enemmän kuin taitoa, mikä on tietysti hyvä asia - piruetteja ja hyppyjä koetetaan joka kerta, vaikka toistaiseksi jokainen yritys onkin päättynyt kaatumiseen.

Lounaan syöminen osoittautui päivän haasteellisimmaksi tehtäväksi.  Tekemäni kasviruoka, kesäkurpitsa-kukkakaali dhal, ei ihan ongelmitta uponnut makaronilaatikkoon ja lihapulliin tottuneelle neljävuotiaalle.  Nuorempi veteli annoksen ilman mitään ongelmia, mutta vanhemman kanssa sai hieman keskustella pöytätavoista ja Afrikan lapsista (Intian lapset olisi näin jälkikäteen ajateltuna ollut ehkä parempi analogia) ennen kuin lautanen tyhjeni.  Iltaruoan kohdalla annoin armon käydä oikeudesta ja alistuin paistamaan kalapuikkoja.

Päivään mahtui myös käynti kirjastossa, josta mukaan tarttui Ari Turusen kirja "Ettekö te tiedä kuka minä olen - Ylimielisyyden historiaa".  Voin suositella kirjaa lämpimästi jokaiselle esimiehenä tai vaativassa asiantuntijatehtävässä toimivalle - miksei kaikille muillekin, joita ylimielisyydestä ja itsekeskeisyydestä johtuvat eeppiset mittasuhteet saaneet tunaroinnit kiehtovat.