Toinen päivä koti-isänä asetti eteen jo hieman enemmän haastetta; ohjelmassa oli junamatka lappeen Rantaan, eli perinteinen mummolareissu. Olen kerran aikaisemmin kulkenut junassa kahden lapsen kanssa yksin, mutta varsin kevyin kantamuksin. Tänään oli vuorossa täysi setti, mm. turvaistuin, matkavaunut, luistimet ja lätkäkypärä. Ja lapset.
Olen viimeisen vuoden aikana matkustanut työn puolesta vähintään 50 kertaa junalla ja suurempia myöhästymisiä on ollut tasan yksi, viime helmikuussa, kun oli satanut 25 senttiä tuoretta pakkaslunta. Siviilimatkoilla taasen kaikenlaiset junasählingit tuntuvat olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Se, että juna oli Helsingin päärautatieasemalta lähdettäessä 40 minuuttia myöhässä ei siis suuremmin hämmästyttänyt. Tällä kertaa VR:ää ei voi pahemmin moittia informaation puutteesta: asemalla kuulutukset olivat kohdallaan, mutta tietenkään kahden väsyneen lapsen kanssa odottelu asemahallissa ei ole parhainta mahdollista ajanvietettä.
Itse matka, sen jälkeen kun juna pääsi liikeelle, voitti ajamisen selkeästi: vanhempi viihtyi leikkipaikalla käytännössä koko matkan ja nuorempi ihasteli maisemia sylistä tai penkillä seisten koko 2,5 tuntisen taipaleen. Kokemuksesta tiedän, että ajettaessa hermot paukkuu sekä kuskilta että kyytiläisiltä viimeistään käännyttäessä Porvoon moottoritieltä kohti Kouvolaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti