Ajanjakso keskiviikkoillasta lauantai-iltaa kului neljän seinän sisällä, lukuunottamatta 45 minuutin kauppareissua torstaiaamuna ja tennistuntia torstai-iltana. Sisällä pysymiseen ei ollut mitään erityistä syytä, ei vaan oikein tullut lähdettyä ulos. Jos tästä jotain on opittavissa, niin se ettei moinen erakoituminen kannata. Lauantaiaamuun mennessä alkoivat seinät jo kaatua siihen malliin päälle, etten ollut hyvää seuraa kenellekään. Ulos pitää päästä joka päivä, muuten hajoaa pää.
Perjantai oli kuitenkin mielenkiintoinen päivä. Aamulla oli vanhemman tyttären päiväkodissa isovanhempien päivä, jolloin oma äitini pääsi tutustumaan esikoisen päiväkotiryhmään ja katsomaan lasten tekemiä esityksiä. Kuopuksen kanssa jäimme kotiin. Tilauisuus oli kuuleman mukaan erittäin mukava ja on tietysti kivaa että näitä järjestetään. Illalla vierailulle tuli vielä setämies, eli veljeni, joka oli juuri kotiutunut Nepalista. Ilta kului mukavasti saunoessa ja reissukuvia katsellessa - pakko sanoa että kateus hiipi puseroon, kun katseli vaelluskuvia Annapurnalta.
Olin ihastunut nepalilaiseen teehen jo aikaisemmin juodessani sitä Helsingissä, muistaakseni Yeti Nepal ravintolassa Ruoholahdessa. Nepalissa tee tehdään (ainakin ymmärtääkseni) joko kokonaan tai ainakin osittain maitoon ja se maustetaan erityisellä mausteseoksella: teemauste pitää sisällään ainakin kanelia ja mustapippuria. Kuinka ollakaan, tuliaisina saimme juurikin paikallista teetä ja teemaustetta. Pikku hiljaa täytyy paatuneen kahvinjuojan tunnustaa, että myös teessä on oma hohtonsa - tällä hetkellä kupissa höyryää Yak Hotel Mountain Tea (sokerin kanssa, luonnollisesti) ja eilen join kaksi isoa kupillista vihreää teetä (suoraan kuppiin tehtynä ja ilman sokeria, luonnollisesti); vastaavanlaiseen teehurjasteluun en ole ikinä aikaisemmin elämässäni sortunut. Luultavasti se onkin niin, että kaikki missä on pieninkin mahdollisuus erikoisuudentavoitteluun ja hifistelyyn on lähtökohtaisesti hyvää ja diggailemisen arvoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti