torstai 6. tammikuuta 2011

Kolmas päivä jälkikäteen tarkasteltuna

Kolmas päivä valkeni mummolassa. Kolmannen päivän dokumentointi tapahtuu näin jälkikäteen; syypää on kelvotton langaton reititin, jonka olin itse aikaisemmin taloon tuonut, asentanut ja konfiguroinut - ketähän tässä nyt syyttäisi.

Mitä ilmeisimmin paikan- ja huoltajanvaihto on vaikuttanut itse kunkin psyykeeseen, sillä päivään mahtui kelpo annos itkua, hammasten kiristystä ja uhmaa.  Vanhempi, nelivuotias, on jo aikaisemmin sisäistänyt että mummolassa sisäpalvelulusohjesäännöstä on helpompi luistaa; kun nyt isä kuitenkin oli paikalla valvomassa, oli konflikti (sekä lapsen että aikuisten välillä) valmis.  Nuorempi oli ensimmäistä kertaa yli vuorokauden erossa äidistään, paikassa jossa on viimeksi ollut elokuussa ja ikenet verillä puhkeavien hampaiden vuoksi.  Tämä ei ollut omiaan parantamaan yleistä atmosfääriä.  Iltaa kohti tilanne onneksi helpottui ja päivään mahtui monta mukavaa hetkeä: luistelua, saunomista ja yhdessäoloa.

Aivot alkavat näköjään toimimaan työrupeaman jälkeen, sillä päivään mahtui myös pohdiskelua ja ihan oikea ajatus - tällä kertaa koskien ilmastonmuutosta:

Aluksi taustaa, lähinnä omien ajatusten selvittämiseksi:

Ilmastonmuutoksen perusidea on hyvin yksinkertainen ja sen ymmärtämiseen ei tarvitse kuin maksimissaan lukiotason fysiikan ja kemian tuntemusta.  Hyötyä on myös Kemian laitetekniikka I -kurssilta tutusta taseajattelusta (ACC = IN - OUT + GEN).

Ilmakehässä olevan hiilidioksidin määrän muutos (ACC) on funktio sinne tuprutetusta hiilidioksidista (IN), sieltä kasveihin, meriin ja muualle sitoutuvasta hiilidioksidista (OUT) ja mahdollisesti siellä syntyvästä hiilidioksidista (GEN) (ensimmäinen mieleen tuleva esimerkki on sementin kovettuminen jossa sammutetusta kalkista syntyy kalkkikiveä...)  Hiilen määrä maapallon elinpiirissä lienee kutakuinkin vakio; alkuaineita on syntynyt alkuräjähdyksen seurauksena tähtien ytimissä, mutta tietääkseni uutta ei maapallolla enää valmisteta (korjatkaa jos olen väärässä).

Ammoisista ajoista lähtien hiiltä on sitoutunut maahan hautautuneisiin kasvijätteisiin ja muuhun orgaaniseen materiaaliin ja samalla ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on laskenut ihmisille elinkelpoiseen lukemaan.  Nyt kun tuota ammoisina aikoina ilmakehästä poistunutta hiiltä tupataan sinne takaisin, ei seuraus arkijärjen mukaan voi olla ihmiskunnan kannalta kovin hyvä.

Se taseajattattelusta, nyt päästään lukion kemiaan ja fysiikkaan; hiilidioksidimolekyyli on huomattavasti notkeampi otus kuin esimerkiksi happimolekyyli.  Hiilidioksidimolekyyli voi siis värähdellä paljon enemmän kuin happi ja  ja kykenee absorboimaan itseensä lämpöä paljon paremmin kuin happimolekyyli.  Tämä on ymmärtääkseni ongelman ydin.  Hiilidioksidin määrän lisääntymisen ilmakehässä voisi näin teoreettisesti ajatella johtavan maapallon lämpenemiseen.  Suoritetut mittaukset tukevat erittäin hyvin tätä teoriaa; maapallon keskilämpötilan ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden välillä on erittäin vahva tilastollinen korrelaatio.  Tähän asti ilmastonmuutoksen teoriassa ei pitäisi olla mitään kovin vaikeasti käsitettävää.  Seison mieluusti korjattuna, mikäli olen täysin väärässä edellä olevan suhteen.

Miksi sitten niin monet korkeasti koulutetut ihmiset kieltäytyvät systemaattisesti uskomasta että jotain on tapahtumassa?  Miksi Matti Putkonen, Timo Soini ja suurin osa Yhdysvaltain Republikaanipuolueen kongressiedustajista, vain muutamia mainitakseni, pitävät koko hommaa täytenä huuhaana?  Oma teoriani on - ja tässä tulee nyt se ajatus - että on paljon helpompi sanoa itselleen että ei usko kun että ei välitä.  Kiistämällä sinänsä kiistattomat todisteet voi moraalisen ongelman kääntää helposti tieteelliseksi ongelmaksi ja omatunto säilyy puhtaana. Voisiko selitys olla näin yksinkertainen?

Vielä lopuksi: ymmärtääkseni ilmastonmuutoksen seuraukset ovat asia erikseen; niiden ennustaminen on erittäin vaikeaa ja vaativat äärimmäisen monimutkaisia malleja (keskustelu päätyy hyvin helposti siihen, että ilmastonmuutos ei voi olla totta koska Himalajan jäätiköt eivät sulakaan viidessätoista vaan uuden teorian mukaan viidessäkymmenessä vuodessa).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti