Perjantai kului jo rutinoituneesti; aamulla Karhunpesään leikkimään, riehumaan ja askartelemaan (tämä oli jo vissiin kolmas kerta avoimessa päiväkodissa hoitovapaani aikana) ja iltapäiväväksi kotiin päiväunille ja odottelemaan ruokatoimitusta. Tähän mennessä ruoat on tilattu kotiin joka viikko ja palveluntarjoajaksi, ainakin silloin kun itse tilaan ruoat, näyttää vakiintuneen Gastronautin ja Alepan Kauppakassi-palvelu. Seuloa pitäisi käyttää useammin, jos ei muuta niin Kanniston leivän ja vähempien muovikassien vuoksi, mutta jostain syystä Alepan palvelu tuntuu olevan hieman helppokäyttöisempi ja tavarat kotiin toimitettuina kokemukseni mukaan paremmassa kunnossa. Ensi viikolla ehkä kuitenkin Seulo, etteivät Alepan sedät ja tädit ylpisty liikaa.
Eilinen kului pitkälti valmistautuessa hiihtolomaan. Vanhemmalle tytölle ostettiin sukset, sauvat ja monot - vuosi sitten joulupukilta saatu lasten harjoittelusetti saa siirtyä nuorimman käyttöön ensi talvena, nyt on esikoisella kunnon välineet räkäposkihiihtoon. Itse ostin kuoriasun alle sopivat välivaatteet, jonkilaisen Polartec-fleecen ja märkäpukukankaan välimuodon. Illalla pakkanen oli jo 20 asteen paremmalla puolella kun veri veti uusia vermeitä kokeilemaan: tekninen alusalu (eli suomeksi teryleenikerrasto) ensimmäiseksi päälle, seuraavaksi juuri ostettu softshell-asu ja siihen päälle vielä kuoriasu, eli goretexiä kiireestä kantapäähän. Villapipo ja otsalamppu kruunasivat kokonaisuuden - ja ei kun pimeään metsään ja pakkaseen hiihtämään! 7,5 kilometrin hiihtolenkki vakuutti asun toimivuudesta; vaikka hikoilutti, ei tullut ollenkaan kylmän nihkeää fiilistä ja lämpötila tuntui juuri sopivalta; ei paleltanut, mutta ei ollut liian kuumakaan missään vaiheessa. On se hieno keksintö tuo muovi, sitä kannattaa pukeutumisessa suosia.
Esikoinen pohti eilen tovin sitä, että mitä jos jollain lapsella olisi vaikka kaksi isää ja kolme äitiä; miten siinä tapauksessa voisi tanssia häissä? Ratkaisu löytyi nopeasti: nehän voi tanssia piirissä! Sitä toivoisi että myös aikuiset pääsisivät omissa ajatuksissaan vastaavaan pragmaattisuuteen. Ei suvaitsevaisuuskasvatusta tarvita, lapset ovat suvaitsevia luonnostaan. Suvaitsemattomuuskasvatuksesta täytyy vain päästä eroon - siihen tarvitaan meitä vanhempia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti