Aamu josta piti tulla mukava ja leppoisa, ei sujunut aivan kuten piti; bussimatka avoimeen päiväkotiin katkesi jo alkutaipaleelle, sillä juuri siinä bussissa jolla olisi parahultaisesti kerinnyt päiväkotiin ennen kuin pitää ruveta lapsia ruokkimaan, oli jo kahdet lastenvaunut kyydissä. Kuski viittilöi että kolmansia ei kyytiin oteta; toisten kyydissä olevien lastenvaunujen omistaja huusi avuliaasti että ovat jäämässä pois kyydistä parin pysäkin päässä. Kiitos tiedosta, mutta mitä jos hyppäisit vaunuinesi ulos jo tällä pysäkillä, sillä me emme varmaan bussia nopeammin kahta pysäkinväliä etene kävellen. Aikataulu siis petti pahasti, vaikka lopulta perille pääsimmekin kauemmalta pysäkiltä ja kiertoreittiä ajellen. Auton ostaminen hiipii mieleen mikäli näitä kokemuksia kertyy enemmänkin.
Kun vihdoin pääsimme avoimeen päiväkotiin perille, oli siellä hauskaa ja leppoisaa. Lasten ruokkiminen sujui mainiosti myös paikan päällä ja molemmat lapset saivat riehuttua pois ylimääräistä energiaansa siihen malliin, että vanhempi nukahti jo bussimatkalla kotiin. Raukka piti raastaa hereille, sillä varsin pian tajusin etten suoriutuisi neljävuotiaan kantamisesta samalla kun pitää työntää kärryjä. Nyt molemmat nukkuvat ja itse istun kotosalla odottamassa Gastronautin ruokakuljetusta. Viikonloppu voinee virallisesti alkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti