Junassa taas

Eilinen päivä kului matkustamisen merkeissä. Ohjelmassa oli matka mummolaan, eli aikataulun mukaan kaksi tuntia kaksikymmentä minuuttia junamatkailun ihanuutta. Suureksi yllätyksekseni juna-asemalle saavuttaessa oli junan lähtöraide jo tiedossa, eikä ainakaan heti ilmoitettu vuoron peruuntuneen; totuus ei ollut ihan yhtä ruusuinen, mutta niin alas ovat odotukset vajonneet, että 20 minuutin myöhästyminen tuntui pieneltä voitolta.

Ajatus joka väkisinkin herää on se, että onko edes mahdollista saada keskieurooppalaistyylistä junaliikennettä toimimaan arktisissa olosuhteissa? Onko millään resursseilla, kalustolla ja johtamisella mahdollista saada junia pysymään kunnossa ja kulkemaan ajallaan, kun olosuhteet ovat kuin Novosibirskissä eikä Hampurissa? Mikä on realistinen taso johon näissä olosuhteissa voidaan pyrkiä ja mihin meidän on tyytyminen? Ainakaan toistaiseksi VR tai mikään muukaan taho ei ole tämänkaltaista asiaa käsitellyt julkisuudessa, mutta joskus meiltä suomalaisilta tuntuu unohtuvan se, että asumme maassa jossa on maailman pohjoisin pääkaupunki ja jossa olosuhteet voivat toisinaan olla äärimmäisen ankarat.

Junamatka kului leppoisasti katsellen Yle Areenasta lastenohjelmia ja kuunnellen Spotifystä lastenmusiikkia; kaikenlaista sitä voi kännykällä näinä päivinä tehdä. Pienempi nukkui yli puolet ajasta mikä osaltaa helpotti matkan jouhevaa sujumista. Tänään olisi tarkoitus palata takaisin kaupungin sykkeeseen nuorimmaisen kanssa, saa nähdä kulkeeko Pendolino ajallaan tai ollenkaan.