Perjantaina sain tuntumaa siihen, miltä tuntuisi olla kotona kolmen lapsen kanssa. Kaverini toi oman 8 kk vanhan lapsensa hoitoon tunnin ajaksi iltapäivällä sen ajaksi kun itse kävi asioilla. Efekti oli sama kuin toisen lapsen ilmaantuminen omaan perheeseen: tajusi heti miten helppoa aikaisemmin oli ollut. Nykyisellään yhden lapsen kanssa oleminen tuntuu lähes samalta kuin jos ei olisi lasta hoidossa ollenkaan ja kahden lapsen kanssa oleminen on normitila. Kolmen kanssa joutui koko kahden lapsen hoitoon kehittynyt toimintamalli koetukselle, mutta samalla tajusi että kyllä kolmenkin lapsen kanssa tulisi kotona joten kuten toimeen. Ei vapaaehtoisesti, mutta jos olisi ihan pakko.
Loppuviikkoon on mahtunut aimo annos skepsismiä: jo torstaina rupesi jostain syystä ärsyttämään niinkin arkinen ilmiö kuin infrapunasauna ja niiden markkinointi mitä ihmeellisimmin terveysväittein. Infrapunasaunan (tai infrapunalämmön, ikäänkuin se olisi jotain ihan erilaista lämpöä kuin tämä tavallinen) väitetään mm. tekevän saman vaikutuksen kuin kuntoilun ja auttavan mitä ihmeellisimmin tavoin kaikkeen aina astmasta syyliin, selluliittiin ja palovammoihin (sic!). Mihinkään tutkimuksiin ei tietenkään viitata nimeltä, ainoastaan mainitaan että lukuisat tutkimukset osoittavat väitetyt terveysvaikutukset. Onhan lämpösäteily sopivissa määrin terveellistä, ja kyllä, sitä käytetään terveydenhoidossa apuna, mutta jää kyllä sellainen vaikutelma että tässä johdetaan tahallaan valistumatonta kuluttajaa harhaan. Tähän syyllistyy niinkin kunnianarvoista taho kuin Harvia Sauna. Kuluttaja-asiamies, missä olet kun sinua kaivataan?
Toinen esimerkki jossa skepsismi alkoi jo hieman jäytää kaveruussuhteita, oli suhtautumiseni Power Balance -rannekkeeseen, jonka kaverini kantoi ranteessaan saunailtaan. Hämmästyttävää kyllä, kaverini tehtyä myös valmistajan nettisivuilla olevan tasapainotestin, piti tunnustaa että tasapainoni tuntui paranevan kun rannekkeen laittoi käteen. Efekti ei toistunut kun kaksi muuta kaveria sai kokeilla tehdä saman testin allekirjoittaneelle, joten lumevaikutuksellakin oli rajansa; piti tietää miten testi tehdään. Sinänsä hassu havainto kuitenkin on, että ranneke auttaa jos sen uskoo auttavan ja tasapaino voi oikeasti, kokemukseni mukaan, parantua jos saa käteen jotakin - tähän riittää kyllä ihan mikä tahansa esine, esim. nitoja. Vaikutusta on myös sillä, että tasapainotesti tehdään aina niin, että aluksi kokeillaan ilman ranneketta ja sitten rannekkeen kanssa, eli koehenkilö tietää jo mitä odottaa kun siinä vaiheessa kun ranneke on laitettu käteen. Tästä on tehty ihan tieteellistä tutkimustakin Wisconsinin yliopistossa; tässä varsin suppeassa ja nopeasti tehdyssä testissä huomattiin että rannekkeella oli vaikutusta koehenkilöiden suoritukseen, mutta 30 senttiä maksava kumiranneke toimi aivan yhtä hyvin kaksoissokkotestissä kuin 30 dollaria maksava hologrammirannekekin. Lisää aiheesta mm. Paholaisen Asianaja -blogissa ja australialaisten skeptikkojen tutkimana täällä. Ei tässä hologrammirannekkeessa hämää muu kuin se, että sen markkinointiväittämät ovat täyttä pseudotieteellistä huuhaata, vaikka jossain tapauksessa vaikutus voisikin olla haluttu ja saahan, ja on jopa suotavaa, ihmisiltä ottaa ylimääräiset rahat pois kuljeksimasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti