Tarkkaavainen lukija saattaa olla huomannut, että tähän blogiin ei ole ilmestynyt uutta tekstiä yli viikkoon. Syy asiain tolaan on se, että vietimme perheen kanssa hiihtolomaviikon Lapissa, tarkemmin ottaen Levillä. Olimme saaneet vuokrattua tuttavilta kelomökin aivan Levitunturin kupeesta, alle kilometrin matkan päästä Hullusta Porosta ja eturinteestä.
Reissu oli kaikin puolin mainio. Meitä oli neljä aikuista ja neljä lasta; matkaseurueeseemme kuuluvalla tuttavapariskunnalla on samanikäiset lapset kuin itsellämme, joten ainakin vanhemmista lapsista oli toisilleen leikkiseuraa. Nuoremmat lapset eivät vielä juuri keskenään leikkineet, mutta eivät myöskään olleet toisilleen sanottavasti häiriöksi. Lapsenhoidollisista velvollisuuksista huolimatta ehdin rinteeseen viitenä päivänä seitsemästä ja murtomaahiihtokilometrejäkin kertyi useita kymmeniä. Olen aikanani ollut intohimoinen laskettelija, mutta opiskeluaikaisen rahapulan ja muiden syiden takia harrastus on ollut pitkän aikaa taka-alalla. Toinen syy harrastuksen hiipumiseen on epäilemättä se, että kun on laskenut yhden talven kausikorttilaisena Vail:ssa, eivät Himoksen rinteet Suomeen palattua oikein jaksaneet sytyttää. Harrastus jäi siis pitkäksi aikaa tauolle, mutta nyt tuntuu että kipinä on löytynyt uudestaan. Vein reissun aikana vanhemman lapsen hiihtokouluun ja ehkä jo ensi talvena pääsemme yhdessä sahaamaan Etelä-Suomen nyppylöitä seuraavaa pidempää hiihtolomareissua odotellessa. Tai miksei sitä nyt sitten samoin tein lähtisi Kalliovuorille, kai sieltäkin konsultti töitä saa...
Luin viime viikon aikana kirjan jota suosittelen kaikille. Kyseessä on Tim Jacksonin 'Prosperity without Growth' ja se pohtii nimensä mukaisesti sitä, olisiko elämä länsimaissa mahdollista ilman pakollista talouskasvua. Nykyinen talousjärjestelmä on, kuten vuoden 2008 finanssikriisi osoitti, erittäin haavoittuva, ja perustuu sille, että jatkuvan talouskasvun aikaansaamiseksi ihmisille on valmistettava enemmän ja enemmän tavaroita ostettaviksi ja kulutettavaksi vaikka niiden valmistus kuluttaa kiihtyvällä vauhdilla uusiutumattomia luonnonvaroja. Hallitukset ovat helisemässä kun samaan aikaan pitäisi painaa kaasua ja jarrua; ihmiset pitäisi saada toisaalta vähentämään luonnonvarojen kulutusta ja hiilidioksidipäästöjä ja taas toisaalta kuluttamaan lisää jotta talouskasvu ei vaarannu. Kirjaa esittää ideoita siitä, miten hyvinvointi voisi olla mahdollista saavuttaa myös ilman jatkuvaa luonnovaroja tuhlaavaa talouskasvua, mutta mikään yksityiskohtainen kansantaloudellinen opas se ei ole. Ainakin omia insinööriaivojani häiritsi se, että nekin vähät yhtälöt joille kirjan laskelmat oli perustettu, olivat lineaarisia, kun taas reaalimaailmassa juuri mikään ei ole. Lukemisen arvoinen kirja silti. Kirjoittaja Tim Jackson ei ole mikään turha ituhippi, vaan professorismies ja brittihallituksen (ainakin sen edellisen) neuvontantaja kestävää kehitystä koskevissa asioissa. Seuraavana lukujonossa on samaa aihepiiriä suomalaisesta näkökulmasta käsittelevä Osmo Soininvaaran 'Vauraus ja aika'; enköhän siitäkin muutaman rivin kirjoita, kunhan olen saanut luettua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti