Kylläpä yhteen viikonloppuun mahtuu monenlaista tapahtumaa... Perjantai-iltapäivänä työskentelimme lasten kanssa postmodernin taiteen parissa takapihalla: tuloksena erästä juankoskis-tamperelaista lyyrikkoa muistuttava lumiukko, joka jäänee talven viimeiseksi. Apurahoja emme tähän saaneet, joten Vesa-Matti Saarakkala voi nukkua yönsä rauhassa.
Myöhemmin illalla kävimme vielä kaveriporukalla katsomassa Q-teatterin Corto Maltese -näytelmää, kuten taisin edellisessä postauksessani jo kertoa. Hyvä näytelmä, vaikkakin alku oli varsinkin juonen perustana oleviin sarjakuva-albumeihin tutustumattomalle jonnin verran sekava; näyttämöllä tapahtui todella paljon ensimmäisen puolen tunnin aikana. Harvoin teatterista tulee pettyneenä ulos, eikä niin käynyt tälläkään kertaa: teatteriin pitäisi tulla lähdetyksi paljon nykyistä useammin.
Lauantaina kävin käyttämässä parturilahjakorttini, sillä illalla oli taas tarve näyttää säädylliseltä: illan ohjelmana oli toiset akateemiset vuosijuhlat kahden viikon sisällä. Tällä kertaa vuorossa oli Suomen Ylioppilaskuntien Liiton 90-vuotiskinkerit, joihin prinssipuolison ominaisuudessa osallistuin. Paitaa silittäessä ja pukua päälle pukiessa oli vahva tunne siitä että olen kokenut kaiken tämän aiemminkin - déjà vu vahvistui vielä illan aikana, sillä sekä juhlapaikka että illan menu olivat täsmälleen samat kuin kaksi viikkoa aikaisemmin, viinejä myöten. Eiköhän nämä vuosijuhlat nyt ole vähäksi aikaa nähty.
Tänään sunnuntaina vietettiin sitten rokulipäivää koko perheen voimin: lapset palasivat mummolasta puolilta päivin, iltapäivällä nukuttiin päiväunia ja setin kruunasi illallinen Grilli Torossa. Ei hassumpaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti